Meidän talo

Pitää hetimiten pyytää anteeksi pitkää poissaoloa. Oli tarkoitus, että tämä asunto olis vaan väliaikainen, varsinkin kun vuokraemäntä haluaa asunnon omiin tarkoituksiinsa mahdollisimman nopeasti. Niin ei laitettu mun tietokonetta vielä pystyyn. Nyt kun ei ole uutta paikkaa vielä tiedossa, Chuck laittoi mun tietokoneen tähän keittiötasolle, ja vihdoin voin päivittää blogiakin.

Näköala täältä on mitä mainioin.

Yläkerran parvelta näkee hyvin ympäriinsä.

Parvelta menee myös portaat ylös kattoterassille, mutta näkymä sieltä on valitettavasti vähän rajoitteinen tuon ekassa kuvassa olevan puun takia. Ja aikanaan tuohon kyllä tulee porrasaskelmatkin...

Tykkäämme asua San Juan del Surissa. Kaupunki on pieni ja voimme kävellä melkein minne vaan, ja koirat ovat tervetulleita myös ravintoloihin! Vaikka yleensä meidät ohjataan sivummalle syömään... Meiltä on rannalle linnuntietä matkaa yhden korttelin verran, mutta koska meistä ei kumpikaan osaa lentää, joudutaan kävelemään, mikä sitten tarkoittaa enemmänkin 3 korttelia rannalle. Keskustaan on joku 5 minuutin kävelymatka.

Mutta kerron sitten enemmän San Juan del Surista myöhemmin. Nyt kuviin ihqusta talosta, joka on niin luxusta täynnä, että se tuo meidän vuokraemännälle miljuunia...(Ehkä paikallisessa valuutassa.)

Alakerrassa on sänky ja pieni keittokomero. Kylpyhuoneessa ei ole ovea, mutta siitä on suora näkymä ulko-ovelle, ja jos ovi on auki, myös ulkoa näkee hyvin pöntölle.

Kumpikaan meistä kun ei ole exhibitionisti luonteeltaan, laitettiin pakkauslaatikkoja strategiseen kulmaan, että on ees jotain yksityisyyttä. Niin, kaikki on sitten kyllä avonaista talon sisällä asujille.

Kerran unohdettiin Kaalepin ruokakippo lattialle, kun se ei viittinyt kaikkea syödä, ja parin minuutin päästä se olikin täynnä muurahaisia! Yök! Ei muutakun kipattiin se ulos, ja eiköhän naapuruston villieläimet käyneet innolla sen kimpppuun.

Tässä on Kaalepin kaveri päivänokosilla.

 Naapurilla on 3 koiraa, tämä on kiva, muut 2 on hulluja. Kun ne hullut yrittää käydä Kaalepin päälle, tämä yrittää puolustaa Kaaleppia. Nykyisin ne ei onneks enää Kaalepista välitä, vaan käy jokaisen muun ohikulkijan perään. Ja voi sitä meteliä öisin! Kun Kaaleppi ei karju ja ulise känkinsä kanssa, se tykkää olla omassa luolassaan penkin alla.

Kuulumisiin! Adios!