19 kesäkuuta 2014

Matka Paholaisen Rannalle

Tässä männä viikonloppuna laitettiin auton nokka taas kohti Karibian puoleista Panamaa, hakiessamme rantoja joilta olisi kivaa ostaa tontti. Chuck oli valinnut matkakohteeksemme Playa Diablon, jonne oli alle 2 tuntia matkaa meiltä kotoa.

Otimme moottoritien pohjoiseen, kohti Colónia ja päästäksemme kanavan toiselle puolelle, meidän opli ylitettävä Gatunin Sulut.


Matkaamme hidastaakseen, suluista oli just läpikulkumatkalla pari laivaa, tässä yksi niistä.


Vihdoin meidän autojonokin pääsi läpi ja päästiin kanavan toiselle puolelle.



Siinä ajettiin sitten melko hyväkuntoista maantietä pitkin viidakon keskellä, kunnes vihdoin tultiin paikalle, missä rannan olisi pitänyt olla. 



Kansallispuiston vartijat sanoivat rannan olevan suljetun, mutta näimme pari autoa parkkeerattuna tien viereen, portin eteen ja niinpä päätimme sitten lähteä tallustamaan polkua pitkin ja katsomaan, mihin päädyttäisiin.





Paikalla oli siis pari muutakin ihmistä. Kaaleppi pulahti heti uimaan, mutta minua ei oikein huvittanut mennä aaltoihin, jotka olivat samaa kokoa kun Nicaraguassa. Sain siellä tarpeekseni pesukoneessa olemisesta. Chuck piti rannasta, minä en niinkään paljon. Aallokon lisäksi en pitänyt sen läheisyydestä Panaman Kanavaan. Taustalla näkyi satama, sekä rahtilaivojen säännöllinen liikenne.

Paluumatkalla otin kuvia entisestä USAn tukikohdasta (Fort Sherman). Tässä armeija-perheiden vanhoja parakkeja. 



Ihan kiva näköala armeijaparakille...

Kanavan varrelle oli myös rakennettu hotellia ja ravintolaa, mutta lähdettiin ajamaan kotia kohti.





30 toukokuuta 2014

Rannalta vuoristoon

Päätettiin tässä männä viikonloppuna vaihtaa maisemia ja käväistä läheisessä vuoristokylässä, EL Vallessa. Kylä itsessään ei ollut mikään maata mullistava, enimmäkseen turisteille tarkoitettu, mutta matkalla sinne oli kauniita maisemia.

Tässä nyt vaan lähinnä kuvia matkalta, mitään ikimuistoista ei tuolla matkalla tapahtunut.



Ilma vuoristossa oli leppeämpää, kuin alhaalla tropiikissa, jopa niin leppeää, että pystyttiin ajamaan ikkunat auki, mikä olikin vähän pakon sanelemaa, kun moottori taisi kuumeta liikaa ajaessamme ylös ja alas vuoristoteitä.



Chuck pitää enemmän vuoristomaisemista ja metsästä, kun taas minä olen enemmän meri-ihmisiä. Kompromissinä päätimme hankkia aikaa myöten myös pienen fincan (maatilan) vuoristosta, jossa voimme sitten kasvattaa puita ja marjoja, mitä ei alhaalla trooppisessa ilmastossa voi kasvattaa. 



Tässä viimeisessä kuvassa pitäisi siintää meri tuolla kaikista kauimmaisena.



05 toukokuuta 2014

Onnea uudelle presidentille

Eilen Panamassa oli Yleisvaalit ja maalle valittiin myös uusi presidentti. Vaalivilkkaus on yleensä jotain 70 - 80 % luokkaa, joten melkein kaikki kynnelle kykenevät kävivät uurnilla.

Vaalimainokset olivat jo kaduilla, kun muutimme tänne helmikuussa.




Vaaleja edeltävänä lauantaina kaupat lopettivat alkoholin myymisen puolelta päivin, eivätkä ravintolatkaan saaneet enää tarjoilla alkoholia, kunnes vaalit olivat ohi. Sunnuntaina, vaalipäivänä, bussit olivat ilmaisia eikä ollut tietulleja.

Panamassa on 3 suurinta puoluetta, ja sitten Noriegan, mikään 1 puolue ei ole ollut vallassa yhtä kautta pidempään. Jotkut sanovat, että tästä johtuen panamalaiset näkevät yhden puolueen peräkkäisen vallassaolon olevan liian lähellä diktatuuria (mutta nicaragualaiset eivät ...).

Niin sitten kävi, että keski-oikeistolainen Juan CarlosVarela voitti vaalit niukalla äänten enemmistöllä.


Istuvan presidentin takaama Jose Domingo Arias (jonka varapresidenttiehdokas oli muuten istuvan presidentin vaimo...) tuli toiseksi kalliista kamppanjasta huolimatta.

Noin yleensä ottaen, uuden presidentin ei uskota kovasti muuttavan Panaman suuntaa, miksipä muuttaisi, kun kansantuote nousee ja asiat sujuvat suhteellisen hyvin. Parlamentissa/eduskunnassa uudella presidentillä on kuitenkin vaalien jälkeen vähemmistö, joten uskotaan, että Varelan on tehtävä myönnytyksiä kolmannelle puolueelle, saadakseen mitään ehdotuksia läpi. Istuvan presidentin puolueelle hänelle ei ole mitään asiaa, Varela kun oli ennen istuvan presidentin varapresidentti, kunnes heille tuli riitaa...

22 huhtikuuta 2014

Ensimmäinen matka Karibialle

Viikonloppuna päätettiin tehdä ensimmäinen tiedustelumatka Karibian puoleiselle rannikolle. Panamalla on siis rannikko sekä Atlantin, että Tyynenmeren puolella. Kapeimmillaan etäisyys on n. 50 mailia (n. 80 km). Lähdettiin ajamaan kotoa Tyynenmeren rannikolta Carretera Nortea pitkin Colónin suuntaan. Ajoimme viidakon katveessa, ja tuli mieleen, että tätä ei olis mukava ajaa pimeässä.



 Colón on Karibian puoleisen Panaman suurin kaupunki. Se on kovasti yrittänyt korjata ryvettynyttä kuvaansa, ja se tunnetaankin parhaiten tax-free ostosalueestaan. Me ei tuolla käyty, mutta koko tienvarsi oli täynnä erilaisia mainoksia:





Ennen Colóniin saapumista saatiin nähdä vilahduksia Atlantista, pieniä poukamia siellä täällä.


Tarkoituksena oli kiertää Colónin kaupunki, mutta GPS:n epäselvyyden vuoksi posotimmekin suoraan kaupunkiin, kauhulla odottaen, mitä oli edessäpäin. Kaikissa oppaissa ja forumeissa varoitetaan Colónin rikollisuudesta ja muistutetaan, ettei kaupungissa ole turvallista kävellä edes keskellä päivää. No, onneksi meidän matka sujahti nopeasti ja kommelluksitta. Se, mitä kaupungista ehdimme nähdä oli kyllä ränsistynyttä, enkä tosiaankaan edes haluasi ajaa paikan läpi yöllä.


Täältäkin löytyi vaalimainoksia.


Colónista jatkoimme matkaa itään, jossa määränpäänä oli La Guaira -niminen kylä. Matkan varrella pysähtelimme ihailemaan rannikkoa. 





Pääsiäisviikonloppu on yksi Latinalaisen Amerikan suurimmista lomapäivistä, joten jokainen ranta oli täyteen tupattu lomalaisia, kuten myös Portobelon pieni kaupunki, jonka läpi ajoimme matkalla määränpäähän.




Portobelossa on myös muinainen linnoitus, missä on vieläkin kanuunat näytteillä. Kaupunki oli merirosvojen suosikkipaikkoja ja väitetään, että jokunen niistä olisi haudattukin sinne.



Matkan varrella löytyi tien toisella puolella leppeä Atlantti ja toisella kumpuilevat kukkulat.





Määräpäähän päästyamme, huomattiin, että populaa oli niin paljon, ettei autolle edes löytynyt parkkipaikkaa, jollei halunnut maksaa "parkkiopastajille" suuria summia. Niinpä päätettiin lähteä takaisin kotia kohti. Sain kuitenkin napattua kuvan Isla Grandesta, joka on paikallisten suosikki lomakohde Karibian puolelle. Pienellä saarella on kaunis hiekkaranta. jonne panamalaiset tulvivat  viikonloppuisin ja loma-aikana.



Matkan varrella otin kuvia mm. Erikoisesta "Linnasta" El Castillo, joka näytti toimivan hotellina, ja katsoi ylpeästi kukkulan laelta allaolevaa merta.



Ei sitten menty rannoille polskuttelemaan, mutta meille vahvistui ajatus, että mielellämme ostaisimme maata Karibian puolelta. Monella näytti olevan wi-fi -liittymä,. joten tuo puoli Karibiaa näytti paljon teknologisesti kehittyneemmältä, kuin aluksi luultiin.






24 maaliskuuta 2014

Rantaelämää

Sunnuntaina lähdettiin pienelle retkelle hikkarannalle, josta olin kuullut paljon hyvää. Kaaleppi oli innoisaan kun vihdoin pääsi meidän mukana johonkin. Yleensä se raukka joutuu jäämään yksin kotiin. Lähempääkin olisi löytynyt rantoja, mutta halusin katsoa, miltä Playa Santa Clara, n. tunnin ajomatkan päässä, näyttää. (Klikkaamalla saa kuvat isommaks.)









Ja sitten me päästiin polskuttelemaan!




Vesi oli lämmintä ja oli mukava kerrankin uiskennella ihan rauhassa, ilman että nenä ja suu oli täynnä suolavettä ja piti uida henkeään pidätellen, ettei vetänyt aaltojen pärskeessä vettä henkeensä. Ei tarvinut myöskään pidellä bikineistään kiinni, etteivät aallot veisi housuja nilkkoihin. Valitettavasti tämä oli useastikin uhkana Nicaraguan rannoilla. Täällä sai vain nauttia.

Aikamme uiskenneltuamme ja Kaalepin hyppiessä rannalla, pakkauduimme takaisin autoon ja käännettiin nokka kohti kotia.