Nicaraguani

Nyt kun aloitamme elämän uudessa maassa, on aika katsoa taaksepäin maahan, jonka jätimme taakse. Meillä oli eri syitä lähteä, enimäkseen syyt liittyivät hallintoon ja maan poliittiseen tilanteeseen, jonka pelkäämme johtavan vallankumoukseen. Tunsimme, että nykyinen hallitus vallanpitäjineen on menossa sellaiseen suuntaan, johon me emme halua mennä. Toivottavasti näin ei käy, ja minun Nicaraguani ei kärsi enempää.

Oli myös tärkeää, Chuckin työn kannalta, että asuisimme maassa, jossa sähköt ja internet-yhteydet olisivat luotettavammat, eikä internetin käytölle olisi esteitä.

Nicaraguani ja hassu liikenteesi

 

Liikkuva mainonta

Paikalliset villit- ja ei-niin-villit eläimet

Kauniit rannat

Rento rantaelämä

Kaalepin puutarha-WC.

ja etenkin Kaalepin BFF Marvin.

Kaipaamme Blancan ja Marvinin paikallisia herkkuja.

Ja kaikkia meidän ystäviämme ja erityisesti Nicaraguan perhettämme.

Ystävämme Carlosin sanoin, tämä ei ole Hyvästi, vaan Näkemiin.

Ostoksilla Masatepessä

Tässä on kuvia matkalta, kun Bonnie halusi ostaa uusia terassikalusteita paikallisilta käsityöläisiltä. Matkalla Managuaan on alueita, jotka ovat erikoistuneet tiettyihin käsityön aloihin. Näitä pieniä kyliä kutsutaan yhteisellä nimella: Pueblos Blancos, eli Valkoiset Kylät. Jokaisella kylällä on oma erikoistumisen alansa. Tällä kertaa menimme Masatepeen, joka on erikoistunut huonekaluihin.

Tässä on joitain kuvia huonekaluista. Tämä kauppa oli kaupungin torin laidalla, jonkinlainen huonekalutekijöiden kilta. Suurin osa muista myymälöistä oli pienempiä, ja niitä oli tipoittain tien varrella.

Nämä ovat siia paikallisia, käsintehtyjä huonekaluja. Hinnat on halvempia, kuin mitä ne maksavat muissa maissa, mutta ei enää huippuhalpoja kuitenkaan. Kylässä oli myös paljon puusepän verstaita, käsintehtyine keinutuoleineen ja ruokapöytineen.

Tässä on paikallinen karkkipuoti. En voinut vastustaa ja ostin sitten yhden näistä ihanuuksista. Valitettavasti unohdin paketin Bonnien autoon, niin että kun vihdoin muistettiin, että se on autossa, oli jo liian myöhäistä ja kaikki tämä sokerinen ihanuus oli sulanut. Niin että valitettavasti en voi kertoa miltä nämä maistuivat :(

Bonnie tarvitsi myös lisää kasveja puutarhaansa. Onneksi, ajansäästön kannalta, meidän ei tarvinnut ajaa Caterinaan, joka on puutarha-kylä, vaan Masatepessäkin oli tien varrella kasvien myyntiä.

Tällaisen lastin kanssa vihdoin lähdimme kotia kohti.

Nica Rannat - Playa Ostional

Seuraavana kohteena rannanmetsästyksessä oli Playa Ostional, joka sijaitsee SJDS:sta etelään, lähellä Costa Rican rajaa. Saimme tästä muistutuksen jo 5 kilometriä ennen päämäärää, kun sotilaat pysäyttivät auton ja vaativat nähdä henkilötodistuksen yms. He olivat hyvin vihaisia vuokranantajallemme, joka ei ollut pysähtynyt näkymättömän viivan kohdalla. Ilmeisesti tien sivussa oleva värikäs sementtitolppa oli merkkinä pysähtyä juuri siihen paikkaan sentilleen. Puolet auton renkaasta oli rajan ulkopuolella...

No, asiat saatiin kuitenkin selvitettyä ja pääsimme jatkamaan matkaa. Kuvan taustalla näkyy Costa Rican rannikko.

Koska ranta on niin lähellä Costa Rican rajaa, ulkomaalaiset eivät saa ostaa maata rannan toiselta puolelta. Ainoa maapala, joka oli myynnissä hyvällä hintaa, oli vuokranantajan sukulaisen 1.7 eekkerin tontti, joka oli 200 metrin suoran tien päässä rannasta. Tielle ei koskaan rakennettaisi mitään, joten tontilta olisi aina sekä näkymä, että suora käynti rannalle, mutta...

Pyyntihinta oli 30.000,00 USD, joka on edullinen sijaintiinsa nähden. Koska se ei kuitenkaan ollut rannalla, emme olleet siitä kiinnostuneita.

Tässä kuitenkin muita kuvia rannalta.

Rantaelämää

Kuten varmaan monet jo tietää, me ollaan etsimässä meille rantatonttia, johon sitten rakentaa hotelli. Kaverit otti meidät matkaansa mukaan männä päivänä ja lähdettiin San Juanista pohjoiseen katsomaan sopivia rantoja. Tiet oli tiettyyn asti päällystettyjä, mutta loput olivatkin pomppuisia hiekkateitä.

Ensimmäinen pysäkki oli Playa Jiquelite, jossa pidetään suuret alle 18-v. surffauskilpailut.

 (Kuva Bonnie Hayman)

Aallot oli kuitenkin vähän korkeat meidän maun mukkaan, joten pienen välipalan jälkeen jatkettiin matkaa.

Paikalliset suosittelivat meitä katsastamaan vähemmän tunnetun Playa Briton -rannan. Brito kummitteli mun mielessä tuttuna, mutta en millään muistanut mistä. Ajomatka pomppuisella ja kuraisella tiellä viidakon halki oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Ei ihme, että ranta ei ole tunnetumpi. Tällainen oli näkymä vihdoin rannalle tultaessa:

(Kuva Bonnie Hayman)

Ystävämme Bonnie oli ihastuksissaan rannan "alkuperäisyydestä", mutta minä olin valmis jatkamaan matkaa... Kysyimme vielä paikallisilta, mikä paikan nimi oli. He sanoivat, että "Boca di Brito" eli Bocan suu. No, se ei meille vielä kertonut mitään, joten lähdimme sitten kahlaamaan eteenpäin pienen joenuoman yli. Saavuimme tänne:

Tässä sellainen ranta, mitä olimme etsineet! Kuuman ajomatkan jälkeen kaikki pulahtivat aaltoihin uimaan. Vesi oli ihanan lämmintä. Bonnie sanoi, että sadekaudella vesi lämpeni huomattavasti, kun taas kuivan kauden alkaessa vedet kylmenevät.

Uintiretken jälkeen kävelimme rantaa pitkin ja tutkimme "Lepakkoluolan", joka oli muodostunut kallionkoloon. Nousuveden aikaan se täytttyi vedestä, kuten koko näkynissä oleva rantahiekka.

Kotiin palatessamme kerroimme vuokraisännälle matkasta. Vihdoin sain kuulla mistä muistin Brito-rannan nimen. Nicaraguaan puuhattavan Panaman-kanavan kilpailijaksi suunniteltua kanavaa aiotaan rakentaa juuri tuon Brito-rannan lävitse Tyynellemerelle... :(

Uusi Elämä koulubusseille

Kuten tässä artikkelissa kerrotaan, amerikkalaiset keltaiset koulubussit muuttavat eläkkeellään tropiikkiin. Niistä tehdään ns. "kanabusseja", joilla kuljetetaan ihmisiä, ja kanoja kaupungista toiseen, ihan kuin normaalit bussit.

Koulubussin uusi elämä

Monesti ne maalataan erikoisin värein tai kuvioin.

Joskus ne pidetään muuttumattomina, jopa sama "Stop" merkki bussin kyljessä.

Liikenteessä on myös ihan tavallisia busseja, ja useasti bussien katoilla kuljetetaan kaikki matkatavarat. (Paitsi kanat.) Ja silloin katolla matkustaa myös "kantajia", jotka "pitävät huolen" laukuista. Lainausmerkeissä siksi, että mitään arvokasta ei koskaan kannata pakata katolle meneviin tavaroihin. Köyhälle kansalle on liian suuri kiusaus olla varastamatta helposti saatavaa arvokasta tavaraa.

Juhannus Nicaraguassa

Niin, Nicaraguassakin vietetään Juhannusta, tai ainakin meidän kotikaupungissa San Juan del Surissa. Juhlat on vähän erilaiset, kun Suomessa ja kestää pitemmän ajan. Mutta täälläkin humaltuminen on yleinen oheistuote.

Miksi täällä vietetään Juhannusta? San Juan del Surin suojelupyhimys, ja jonka mukaan kaupunki on nimetty, on Johannes Kastaja (San Juan Bautista). Koko kesäkuu on ollut täynnä erilaisia kulkueita, ja rodeota, mutta varsinkin viime viikonlopusta lähtien (viikko ennen juhannusta) juhlinta sai enemmän vauhtia, kunnes kaikki kulminoitui Juhannus-viikonloppuun. Virallisena juhlapäivänä juhlinta alkoi jo kello 5 aamulla, kun kaikki Juanit ja Juanitat (nimetty pyhimyksen mukaan) marssivat kulkueessa läpi kaupungin soittokunnan kera.

Täällä oli siis paljon kulkueita, joissa pasuuna-, lyömäsoitinbändi soitti musiikkia ja ihmiset kuljettivat Jeesuksen ja Johannes Kastajan patsaita. Virallisena juhlapäivänä kantajat tanssivat patsaiden kanssa.

10 vuotta kamerani omistaneena, jotenkin onnistuin unohtamaan, miten ottaa videokuvaa, joten en valitettavasti voi näyttää miten tästä lähdettiin liikkeelle tanssiaskelin, pasuuna-rumpu-orkesterin tahtiin. Suurimmalla osalla osallistujista oli variaatio Johannes Kastaja -aiheisesta paidasta.

Keskustassa 2 pienempää kulkuetta sitten yhdistyivät ja Jeesus ja Johannes Kastaja tanssivat pian samassa kulkueessa läpi keskustan.

Keskustassa oli myöhemmin tarjolla "greased pole" -kilpailu, jossa puinen pylväs oli rasvattu ja pystytetty keskelle katua ja tarkoituksena oli kiivetä pylvääseen ja noutaa lippu. Palkintona oli sievoinen summa rahaa ja tietysti paikallista olutta.

Olis alkanut huipata noin korkealla... Kuvan alareunassa näkyy siis puiden latvat.

Ohjelmassa oli myös rasvatun possun kiinniottamista, minkä valitettavasti missasin, kun en paljon kuulutuksista ymmärtänyt ja tuo pylvään kiipeäminen oli vielä kesken. Ilmeisesti ne tapahtuivat samaan aikaan, mutta yleisön reaktioista päätellen possua ei saatu kiinni, vaan se pääsi karkuun ja kirmaisi puiston läpi kiusaajiaan pakoon.

Tässä kuva menneiltä vuosilta toisesta blogista. Possu on jossain tuossa keskellä.

Viva San Juan Bautista! Viva San Juan del Sur! Hieman erilainen Juhannus, kuin Suomessa, mutta hauska kuitenkin!

Arkisia asioita

Laitan tänne vähän kuvia pienistä, arkisista, jokapäiväisistä asioista elämästä Nicaraguassa. 

Tässä on meidän tiskikone. Tai lähinnä se olen minä, mutta tässä on miten se tapahtuu.

Tuohon sieneen hangataan pesuainetta tuosta prukista ja juoksevan veden alla sitten sekä hangataan, että huuhdellaan astiat. Se on ihan kätevää näin, kun on vain parit astiat, mutta jos olisi isompi perhe, voisi olla vähän rankempaa. Ei ainakaan halua jättää astioita istumaan isoksi kasaksi asti. Niin, ja vesi on aina haaleaa.

Olen jo aikaisemmin kertonutkin, että Nicaraguassa viemäriputket ovat niin vanhoja ja pieniä, että pönttöön heitetty vessapaperi tukkii ne. Siksipä jokaisessa taloudessa on roskakori pytyn vieressä. (Uusimmissa länsimaalaisten rakentamissa taloissa putket on kyllä parempia.

(Toim huom: viinipunainen pönttö on vuokraisäntien valinta.)

Koska Nicaragua on niin köyhä maa, on tärkeää pitää omaisuus turvattuna. Monellakaan ei ole varaa varashälyttimeen, mutta ikkunat voi aina suojata takorautaisilla kehyksillä. Jopa köyhimmistäkin kodeista löytyy tällaiset.

Nyt, kun sadekausi on alkanut, sähkö on hyvin kiikun kaakun, varsinkin yleisten ukonilmojen aikaan. Tässä kuva meidän naapuruston sähköpylväästä.

Niin että ei ihme, että sähköt välillä katkeaa. Tämä ei siis ole mikään poikkeus-järjestely Nicaraguassa.

San Juan del Surissa ei ole postin kotiinkantoa, en tiedä onko koko Nicaraguassa, ja sanomalehdet ostetaan kaupasta. Niinpä mainostajien on kehitettävä luovia keinoja viestinsä perille saamiseksi:

Autoja, joiden katolle tai lavalle on kiinnitetty kaiuttimet, josta nauhoitettu mainos toistetaan koko kansan kuultavaksi. Me emme paljoa ymmärrä näistä mainoksista. Yksikin kuulutus, mitä luultiin paikallisen kimakka-äänisen politiikon palopuheeksi, olikin mainos kaupunkiin tulevasta sirkuksesta. AInoa mainos, mikä ollaan ymmärretty, oli meidän kaverin Bonnien mainos El Timón ravintolasta. Se oli englanniksi.

Kaiken kaikkiaan, täällä on ihana asua. Vielä kun saataisiin se oma ranta ja talo jossain vaiheessa.