Rantaelämää

Kuten varmaan monet jo tietää, me ollaan etsimässä meille rantatonttia, johon sitten rakentaa hotelli. Kaverit otti meidät matkaansa mukaan männä päivänä ja lähdettiin San Juanista pohjoiseen katsomaan sopivia rantoja. Tiet oli tiettyyn asti päällystettyjä, mutta loput olivatkin pomppuisia hiekkateitä.

Ensimmäinen pysäkki oli Playa Jiquelite, jossa pidetään suuret alle 18-v. surffauskilpailut.

 (Kuva Bonnie Hayman)

Aallot oli kuitenkin vähän korkeat meidän maun mukkaan, joten pienen välipalan jälkeen jatkettiin matkaa.

Paikalliset suosittelivat meitä katsastamaan vähemmän tunnetun Playa Briton -rannan. Brito kummitteli mun mielessä tuttuna, mutta en millään muistanut mistä. Ajomatka pomppuisella ja kuraisella tiellä viidakon halki oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Ei ihme, että ranta ei ole tunnetumpi. Tällainen oli näkymä vihdoin rannalle tultaessa:

(Kuva Bonnie Hayman)

Ystävämme Bonnie oli ihastuksissaan rannan "alkuperäisyydestä", mutta minä olin valmis jatkamaan matkaa... Kysyimme vielä paikallisilta, mikä paikan nimi oli. He sanoivat, että "Boca di Brito" eli Bocan suu. No, se ei meille vielä kertonut mitään, joten lähdimme sitten kahlaamaan eteenpäin pienen joenuoman yli. Saavuimme tänne:

Tässä sellainen ranta, mitä olimme etsineet! Kuuman ajomatkan jälkeen kaikki pulahtivat aaltoihin uimaan. Vesi oli ihanan lämmintä. Bonnie sanoi, että sadekaudella vesi lämpeni huomattavasti, kun taas kuivan kauden alkaessa vedet kylmenevät.

Uintiretken jälkeen kävelimme rantaa pitkin ja tutkimme "Lepakkoluolan", joka oli muodostunut kallionkoloon. Nousuveden aikaan se täytttyi vedestä, kuten koko näkynissä oleva rantahiekka.

Kotiin palatessamme kerroimme vuokraisännälle matkasta. Vihdoin sain kuulla mistä muistin Brito-rannan nimen. Nicaraguaan puuhattavan Panaman-kanavan kilpailijaksi suunniteltua kanavaa aiotaan rakentaa juuri tuon Brito-rannan lävitse Tyynellemerelle... :(

Uusi Elämä koulubusseille

Kuten tässä artikkelissa kerrotaan, amerikkalaiset keltaiset koulubussit muuttavat eläkkeellään tropiikkiin. Niistä tehdään ns. "kanabusseja", joilla kuljetetaan ihmisiä, ja kanoja kaupungista toiseen, ihan kuin normaalit bussit.

Koulubussin uusi elämä

Monesti ne maalataan erikoisin värein tai kuvioin.

Joskus ne pidetään muuttumattomina, jopa sama "Stop" merkki bussin kyljessä.

Liikenteessä on myös ihan tavallisia busseja, ja useasti bussien katoilla kuljetetaan kaikki matkatavarat. (Paitsi kanat.) Ja silloin katolla matkustaa myös "kantajia", jotka "pitävät huolen" laukuista. Lainausmerkeissä siksi, että mitään arvokasta ei koskaan kannata pakata katolle meneviin tavaroihin. Köyhälle kansalle on liian suuri kiusaus olla varastamatta helposti saatavaa arvokasta tavaraa.

Juhannus Nicaraguassa

Niin, Nicaraguassakin vietetään Juhannusta, tai ainakin meidän kotikaupungissa San Juan del Surissa. Juhlat on vähän erilaiset, kun Suomessa ja kestää pitemmän ajan. Mutta täälläkin humaltuminen on yleinen oheistuote.

Miksi täällä vietetään Juhannusta? San Juan del Surin suojelupyhimys, ja jonka mukaan kaupunki on nimetty, on Johannes Kastaja (San Juan Bautista). Koko kesäkuu on ollut täynnä erilaisia kulkueita, ja rodeota, mutta varsinkin viime viikonlopusta lähtien (viikko ennen juhannusta) juhlinta sai enemmän vauhtia, kunnes kaikki kulminoitui Juhannus-viikonloppuun. Virallisena juhlapäivänä juhlinta alkoi jo kello 5 aamulla, kun kaikki Juanit ja Juanitat (nimetty pyhimyksen mukaan) marssivat kulkueessa läpi kaupungin soittokunnan kera.

Täällä oli siis paljon kulkueita, joissa pasuuna-, lyömäsoitinbändi soitti musiikkia ja ihmiset kuljettivat Jeesuksen ja Johannes Kastajan patsaita. Virallisena juhlapäivänä kantajat tanssivat patsaiden kanssa.

10 vuotta kamerani omistaneena, jotenkin onnistuin unohtamaan, miten ottaa videokuvaa, joten en valitettavasti voi näyttää miten tästä lähdettiin liikkeelle tanssiaskelin, pasuuna-rumpu-orkesterin tahtiin. Suurimmalla osalla osallistujista oli variaatio Johannes Kastaja -aiheisesta paidasta.

Keskustassa 2 pienempää kulkuetta sitten yhdistyivät ja Jeesus ja Johannes Kastaja tanssivat pian samassa kulkueessa läpi keskustan.

Keskustassa oli myöhemmin tarjolla "greased pole" -kilpailu, jossa puinen pylväs oli rasvattu ja pystytetty keskelle katua ja tarkoituksena oli kiivetä pylvääseen ja noutaa lippu. Palkintona oli sievoinen summa rahaa ja tietysti paikallista olutta.

Olis alkanut huipata noin korkealla... Kuvan alareunassa näkyy siis puiden latvat.

Ohjelmassa oli myös rasvatun possun kiinniottamista, minkä valitettavasti missasin, kun en paljon kuulutuksista ymmärtänyt ja tuo pylvään kiipeäminen oli vielä kesken. Ilmeisesti ne tapahtuivat samaan aikaan, mutta yleisön reaktioista päätellen possua ei saatu kiinni, vaan se pääsi karkuun ja kirmaisi puiston läpi kiusaajiaan pakoon.

Tässä kuva menneiltä vuosilta toisesta blogista. Possu on jossain tuossa keskellä.

Viva San Juan Bautista! Viva San Juan del Sur! Hieman erilainen Juhannus, kuin Suomessa, mutta hauska kuitenkin!

Arkisia asioita

Laitan tänne vähän kuvia pienistä, arkisista, jokapäiväisistä asioista elämästä Nicaraguassa. 

Tässä on meidän tiskikone. Tai lähinnä se olen minä, mutta tässä on miten se tapahtuu.

Tuohon sieneen hangataan pesuainetta tuosta prukista ja juoksevan veden alla sitten sekä hangataan, että huuhdellaan astiat. Se on ihan kätevää näin, kun on vain parit astiat, mutta jos olisi isompi perhe, voisi olla vähän rankempaa. Ei ainakaan halua jättää astioita istumaan isoksi kasaksi asti. Niin, ja vesi on aina haaleaa.

Olen jo aikaisemmin kertonutkin, että Nicaraguassa viemäriputket ovat niin vanhoja ja pieniä, että pönttöön heitetty vessapaperi tukkii ne. Siksipä jokaisessa taloudessa on roskakori pytyn vieressä. (Uusimmissa länsimaalaisten rakentamissa taloissa putket on kyllä parempia.

(Toim huom: viinipunainen pönttö on vuokraisäntien valinta.)

Koska Nicaragua on niin köyhä maa, on tärkeää pitää omaisuus turvattuna. Monellakaan ei ole varaa varashälyttimeen, mutta ikkunat voi aina suojata takorautaisilla kehyksillä. Jopa köyhimmistäkin kodeista löytyy tällaiset.

Nyt, kun sadekausi on alkanut, sähkö on hyvin kiikun kaakun, varsinkin yleisten ukonilmojen aikaan. Tässä kuva meidän naapuruston sähköpylväästä.

Niin että ei ihme, että sähköt välillä katkeaa. Tämä ei siis ole mikään poikkeus-järjestely Nicaraguassa.

San Juan del Surissa ei ole postin kotiinkantoa, en tiedä onko koko Nicaraguassa, ja sanomalehdet ostetaan kaupasta. Niinpä mainostajien on kehitettävä luovia keinoja viestinsä perille saamiseksi:

Autoja, joiden katolle tai lavalle on kiinnitetty kaiuttimet, josta nauhoitettu mainos toistetaan koko kansan kuultavaksi. Me emme paljoa ymmärrä näistä mainoksista. Yksikin kuulutus, mitä luultiin paikallisen kimakka-äänisen politiikon palopuheeksi, olikin mainos kaupunkiin tulevasta sirkuksesta. AInoa mainos, mikä ollaan ymmärretty, oli meidän kaverin Bonnien mainos El Timón ravintolasta. Se oli englanniksi.

Kaiken kaikkiaan, täällä on ihana asua. Vielä kun saataisiin se oma ranta ja talo jossain vaiheessa.

Semana Santa San Juan del Surissa

Semana Santa, eli Pyhä viikko on periaatteessa pääsiäisviikko. Jokaisessa kaupungissa järjestetään paaston aikana (40 päivää ennen pääsiäistä) joka perjantainen kulkue "Ristin Tie", jossa papit, laulavat seurakuntalaiset ja orkesteri kiertävät kulkueen< 14 eri paikkaa, kantaen Jeesuksen patsasta. Paikat kuvaavat Jeesuksen vaiheita matkalla ristiinnaulittavaksi. Pysähtymiseen valitut talot ovat pystyttäneet lakanan kotinsa eteen ja papit pysähtyvät siunaamaan tuon talon. Tässä kuva Pitkänperjantain kulkueesta, jossa ihmiset olivat pukeutuneet violettiin.

Tässäpä on melkein Pyhän Viikon ainoa uskonnollinen osuus. Enimmäkseen pääsiäis-viikonloppu on juhlimista ja ryyppäämistä. Rantakatu on täynnä kaljatelttoja ja juopuneita ihmisiä. Musiikinjumputus raikaa aamuyön tunneille ja joka paikassa haisee virtsa. Ranta on täynnä ihmisiä ja luotiliivein ja haulikoin varustetut poliisit partioivat sekä rantaa, että kaupunkia. Päivisin on kuitenkin tarjolla myös perheille sopivaa toimintaa, kuten hevos- ja veneajelua.

Normaalisti San Juan del Surissa on noin 20.000 asukasta. Luku nousee 80.000 lomaviikon aikana. Kaikki hotellit ovat täynnä ja osa asukkaista vuokraa oman talonsa lomailijoille. He voivat saada yhden viikon aikana kahden normaalin kuukausivuokran verran rahaa. Että kyllä kannattaa.

Kuten Suomessa Juhannuksena, Nicaraguassa lasketaan "onnettomuuksien" määrä Semana Santan aikana. Tässä viralliset tiedot: 20 hukkunutta, 21 murhattu ja 10 kuollutta liikenteessä. Poliisit takavarikoivat 36 pistoolia, 51 revolveria, 12 kivääriä, 17 rynnäkkökivääriä ja 2.521 teräasetta. Mutta me selvittiin hengissä!

Meidän talo

Pitää hetimiten pyytää anteeksi pitkää poissaoloa. Oli tarkoitus, että tämä asunto olis vaan väliaikainen, varsinkin kun vuokraemäntä haluaa asunnon omiin tarkoituksiinsa mahdollisimman nopeasti. Niin ei laitettu mun tietokonetta vielä pystyyn. Nyt kun ei ole uutta paikkaa vielä tiedossa, Chuck laittoi mun tietokoneen tähän keittiötasolle, ja vihdoin voin päivittää blogiakin.

Näköala täältä on mitä mainioin.

Yläkerran parvelta näkee hyvin ympäriinsä.

Parvelta menee myös portaat ylös kattoterassille, mutta näkymä sieltä on valitettavasti vähän rajoitteinen tuon ekassa kuvassa olevan puun takia. Ja aikanaan tuohon kyllä tulee porrasaskelmatkin...

Tykkäämme asua San Juan del Surissa. Kaupunki on pieni ja voimme kävellä melkein minne vaan, ja koirat ovat tervetulleita myös ravintoloihin! Vaikka yleensä meidät ohjataan sivummalle syömään... Meiltä on rannalle linnuntietä matkaa yhden korttelin verran, mutta koska meistä ei kumpikaan osaa lentää, joudutaan kävelemään, mikä sitten tarkoittaa enemmänkin 3 korttelia rannalle. Keskustaan on joku 5 minuutin kävelymatka.

Mutta kerron sitten enemmän San Juan del Surista myöhemmin. Nyt kuviin ihqusta talosta, joka on niin luxusta täynnä, että se tuo meidän vuokraemännälle miljuunia...(Ehkä paikallisessa valuutassa.)

Alakerrassa on sänky ja pieni keittokomero. Kylpyhuoneessa ei ole ovea, mutta siitä on suora näkymä ulko-ovelle, ja jos ovi on auki, myös ulkoa näkee hyvin pöntölle.

Kumpikaan meistä kun ei ole exhibitionisti luonteeltaan, laitettiin pakkauslaatikkoja strategiseen kulmaan, että on ees jotain yksityisyyttä. Niin, kaikki on sitten kyllä avonaista talon sisällä asujille.

Kerran unohdettiin Kaalepin ruokakippo lattialle, kun se ei viittinyt kaikkea syödä, ja parin minuutin päästä se olikin täynnä muurahaisia! Yök! Ei muutakun kipattiin se ulos, ja eiköhän naapuruston villieläimet käyneet innolla sen kimpppuun.

Tässä on Kaalepin kaveri päivänokosilla.

 Naapurilla on 3 koiraa, tämä on kiva, muut 2 on hulluja. Kun ne hullut yrittää käydä Kaalepin päälle, tämä yrittää puolustaa Kaaleppia. Nykyisin ne ei onneks enää Kaalepista välitä, vaan käy jokaisen muun ohikulkijan perään. Ja voi sitä meteliä öisin! Kun Kaaleppi ei karju ja ulise känkinsä kanssa, se tykkää olla omassa luolassaan penkin alla.

Kuulumisiin! Adios!

Matka Managuaan

Mä oon aina välillä päivittänyt Facebookkia, että nyt ollaan taas matkalla Managuaan. Tämä matka on yks niistä, kerralta kun lähdimme tapaamaan meidän lakimiestä. Me aiotaan käyttää lakimiestä meidän yrityksen perustamisessa, tontin ostamisessa ja sitten vihdoin sijoittaja-oleskeluluvan hankinnassa. Olin lukenut Dr. Paul Tifferistä Nicaragua foorumeista ja varmistettiin vielä meidän tulli-avustajalta, että mikä se oli miehiään. Kuulemaa tosi hyvä, ja itse asiassa he tekevät paljon bisnestä yhdessä.

Niin me sitten hypättiin express-bussiin (suhteellinen käsite, kuten myöhemmissä blogeissa kerron). Express-bussi maksaisi n. $1/ nenä, kun taas taksi tulisi maksamaan $60. Ei tarvi pitkää matikkaa, että huomaa eron. Busseilla kestää n. 45 min - yli tunnin matkassa, riippuen monista asioista...

Kun vihdoin saavuttiin yliopiston pysäkille, meitä oli vastassa tuttu taksikuski, joka tiesi, että noilta gringoilta lähtee hyvää rahaa! Lakimies sanoi, ettei hän normaalisti tee töitä lauantaisin, mutta tekis nyt poikkeuksen meitä varten. Se sanoi oottavansa puol 10 ja 10 välillä toimistolla; meidän tapaaminen oli tasan klo 10. Oltiin kuultu, että se on tosi täsmällinen, ja kun kello oli paria minuuttia yli 10, aloin jo epäillä suosituksia...

Pian se tulikin, puuskuttaen, sanoi että oli joutunut odottamaan kotonaan sähkömiestä korjaamaan odottamatonta vikaa. Sai anteeksi, tällä kertaa... ;-) Sovittiin sitten, että aloitamme Nicaragualaisen yhtiön, joka sitten ostaa tuon maapalan ja rakentaa sille sen hotellin. Sitten haetaan meille sitä oleskelulupaa ja samalla haetaan yhtiölle verovapautta yms., mikä Nicaraguan valtio on laittanut edistämään turismi-yritysten perustamista.

Täällä ei saa omiin nimiinsä puhelinta, tv:tä, sähköjä tai mitään jos ei oo oleskelulupaa. Meidän lakimies kertoi, että kun meillä on yritys perustettuna, me saadaan kaikki tuo yrityksen nimissä! Ja jos halutaan ostaa auto, sekin saadaan yrityksen kautta ostaa! Eli tosi hyödyllinen muutenkin!

Kun oltiin saatu asioista sovittua, lakimies vei meidät Managuan kiertoajelulle! En oo kuullut, että monet lakimiehet tekee sitä Suomessa tai Amerikassa! Kiertoajelun jälkeen kerrottiin sille, että Chuckin pitäis löytää tietokoneelleen vara-akku ja että oltiin haettu Price Smartin kanta-asiakkuutta, mutta ei vielä oltu kuultu siitä mitään. Price Smart on paikallinen tukkukauppa, joka on avoinna tavallisille kuluttajille, kunhan maksaa jäsenyydestä. Niiden valikoima on tosi laaja.

No, lakimies sanoi, että johtaja oli hänen kaverinsa, hän tulee ja järjestää meille sen kortin. Niinpä se ajeli täyteen pakattuun markettiin, mutta ei valitettavasti saanut sitä kaveriaan kiinni. Niinpä se antoi meidän käyttää hänen korttiansa ostosten tekoon! Eipä amerikkalainen/suomalainen lakimies #2 tätäkään tekis. (Se hoiti myöhemmin asian, mennään Managuaan allekirjottamaan tarvittavat paperit.) Tästä ylimääräisestä kiitokseks me vietiin se sitten syömään. Valitettavasti meikäläisen gringo-tavat tuli esille ja kiirehdin maksamaan jo ruuista, vaikkei oltu vielä jälkiruokaankaan ehditty! Kyllä nolotti! Lakimies oli kyllä hyvin ymmärtäväinen. Täytyy vaan opetella paikalliseen mañana -henkeen!