Final Countdown - Osa 1

Mista sita nyt alottais... No vaikka siita miten vihdoin saatiin Kaaleppi matkustuskelpoiseksi. Siis, jotta saatais Kaaleppi tayttamaan kaikenmaailman ohjeistukset, meidan piti antaa sille kaikki rokotukset n. 30 paivaa ennen lentoa. Me oltiinkin saastelty normaalista aikataulusta ja laitettiin sitten kaikki piikit nyt vuoden alusta. Kaaleppi oli yllattavan kiltti, eika edes murissut. Se kesti piikit kylla hyvin, Inhottavinta sille oli kun tokattiin kuumemittari peppuun, enka yhtaan ihmettele!

No, saatiin koira piikitettya, sitten voitiin oottaa pari viikkoa, etta mennaan terveystarkastukseen ja laakari tayttaa virallisen Kansainvalisen terveystodistuksen. Se piti tehda 10-14 paivaa ennen lentoa (lentoyhtiosta rippuen). Kun me ei tuota tarkkaa aikaa tiedetty, eika lekuri suostunut tekemaan sita samantien ja vaan muuttamaan paivamaaraa (ihme lekuri!) ajeltiin sitten koiran kans takas elainlaakarille 9 paivaa ennen lahtoa. Kaaleppi alkoi jo aavistelemaan, etta aina kun lahti mun kans autolla liikkeelle, oli tiedossa inhottava visiitti lekurille :(

No, tehtiin tarkastus ja taytettiin lomakkeet. Ne halus kuitenkin viela tarkistaa osavaltion viranomaisilta, etta kaikki oli tehty saantojen mukaan, niin etta tulisin sitte seuraavana paivana hakemaan lappusen. No, seuraavana paivana soittivat, etta voisin tulla hakemaan lapun. Lisaehtona oli, etta Kaalepille pitais antaa madotus-laakkeet. Ei auttanut sanoa, etta annettiin ne jo 2 viikkoa aikasemmin. Ei, piti laakarin lasnaollessa antaa! Ja taas Kaaleppi-raukkaa vietiin!

Tama visiitti meni kans hyvin ja sain vietya Kaalepin takas Chuckin hoiviin. Tuskinpa se enaa lahtis mun kans autolla mihinkaan. Ei sen tarvinutkaan, mutta mun piti lahtea ajamaan tunnin verran Frankfortiin, jossa olis lahin valtion akkreditoima elainlaakari , jolta tarvin leiman papereihin. Niin, Kaaleppi on tosi rakas koira mulle! Siina sitten ajelin motarilla tapaamiseen ja nautin ajamisesta. Olihan se viiminen kerta, kun saisin Rakkaalla Autolla ajella.

Kun leimat oli papereissa, oli aika ajella takas kotia kohden ja tavata kokolattiamattojen puhdistaja-edustaja. (Ihana sana!) Eipa siina ois ollut kiiretta kotia, kun edustaja oli hukassa. No, vihdoin se tuli paikalle ja niinpa meille sitten torstaina tuli siivoojat (joihin en ollut oikeen tyytyvainen) ja perjantaina sitten puhdistettiin ylakerran makkareista kokolattiamatot ja alakerrasta 2 sohvan kankaat.

Myytiin kavereille meidan makkarinkalusto ja ruokasalinkalusto, kaikki muu menee hyvantekevaisyyteen. Taalla kun saa verohelpotuksia hyvantekevaisyys-lahjotuksista, niin ei se ihan hukkaankaan mee. Nin, sitten lauantaina olikin aika sanoa hyvastit Omalle Kodille ja lahtea kohti uusia seikkailuja.